Voiton päivä 

Surkeaa, surkeaa, surkeaa.
Tuli taas, veljet tappion päivä.
Miksi emme vois vain kääntää kelkkaamme -
olis tappio voittomme päivä?

Olis markkinat, juhlat ja kilpailu,
kuka reilummin hävitä taitaa.
Siinä Suomi vois tyynesti esittää,
että turha on juhlia saitaa.

Voisi veljelle reilusti taputtaa.
Sinä voitit, on tappio mulla.
Ja juhlia veljestä iloiten
rauhan aatteella uudistetulla.

Toki hirveän nolo on tunnustaa:
olen pieni ja heikompi muita.
Mutta katso: on vuokkokin kummullaan
paljon pienempi kuivia puita.

Jos me vaihdamme paitaa ja kielemme,
toki saatamme voitosta laulaa.
Mutta sitten kun kääntyy myös mielemme,
emme suoraksi saa enää kaulaa...

Runo jatkuu Runotropissa, joka julkaistaan 29.5.2010

Kotisivuillemme