Uusi kolmoissurma

Tätä menoa Suomi turtuu joukkosurmiin. Tarvitaan jotakin vielä repäisevämpää etusivujen järkyttimiksi. Miten olisi kannibalismi ja hevimusiikin tahdittama ystävän silpominen?...
Olen vakavasti sitä mieltä, että maailmaan on perustettava ihan oma sota kaikille, joita tappaminen ja kuolema kiehtoo. Kaikki vaaralliset yksilöt houkuteltaisiin sinne vapaaehtoisesti tai karkoitettaisiin pakolla. Paluuta ei olisi. Menijä saisi tappaa tai tulla tapetuksi. Tasapuolisesti. Viattomien surmaaminen on heikkojen pelkureiden huvi. Kuolemaa kutsuva katsokoot kuolemaa silmiin reilusti, kuoleman omilla ehdoilla. Toistaiseksi semmoista sotaa ei ole vielä kehitetty, viattomat ovat edelleen suurin tappamisesta kärsivä ryhmä, mutta eiköhän tämäkin tulevaisuuden utopia vielä joskus toteudu YK:n, EU:n tai Olympiakomitean valvonnassa...

Lapin kolmoissurmaaja sai tekosyyn paskamaiseen tekoonsa presidentille valmistellun rumpuesityksen jäämisestä vähälle huomiolle. Lantalaisen nuoleskeluun ei lappilaisen kannata sortua, eikä rakentaa bisneksiään sen varaan. Tämä on yhden lantalaisen mielipide. Pitäkää ylpeytenne!

18.3.1999 Petri Niikko

Tappajan pimeä mieli...

Suomi järkyttyi. Kaunis, menestyvä naapurin tyttö muuttuu mielenhäiriössä järjettömäksi tappokoneeksi. On asunto, hyvä työpaikka ja edessä elämän kevät. Nuoruus on uhrattu hyvän ammatin hankintaan, ja nyt on aika nostaa palkinto. Mutta palkinnon ja nousevan elämän sijasta nouseekin pistooli. Ei tämä ole mahdollista. Tämän täytyy olla unta! Tai elokuvaa. Ja ehkä tämä onkin. Tämä yhteiskuntamme? Olemmeko matkalla kohti virtuaaliyhteiskuntaa, jossa viihde ja muotivirtaukset korvaavat luonnon kiertokulun, ihmisen luonnolliset tarpeet sekä terveet ihmissuhteet? Uhraammeko elämämme koneistolle, joka (kärjistetysti sanoen) palkitsee ja lahjoo meidät viihteellä ja huumeilla irrottaen meidät hiljalleen mullasta, metsästä ja auringon noususta? Uskon, että käännymme vielä monessa risteyksessä takaisin kohti menneisyyttä ja sen viisaiksi koettuja elämän tapoja. Matkalla kohtaamme kuitenkin paljon herkkiä ihmisiä, jotka eivät jaksa marssia mukana. Lähiaikoina saamme varmasti kuulla poliisin tutkimuksissa selvinneitä Sanna Sillanpään surulliseen hajoamiseen johtaneita syitä, enkä halua puheenvuorollani väittää olevani tragedian ymmärtäjä. Katsonpahan vain ikkunasta ja mietin, mihin olemme menossa. Ja odotan kevättä.

Muutan empien kalevalamittaisen Iltalehden otsikon yhdeksäntavuiseksi muotoon: Yhteiskunnan pimeä mieli... .

Petri Niikko 5.3.1999

Takaisin etusivulle
Uusin pidätys