Runoja! 

HOAY:n matkalta Vienassa 3.-7.6 sekä mm. VKY:n 27.6.-1.7. omalta reissulta. Opastajana toimi Petri Niikko.
Kaikki runot ovat tekijöidensä ensimmäisiä kalevalaisia kokeiluja!!!

Kännykän kaipuu

Kännykkä ei kuulu tiällä,
geeäsämmä ei mesoa.
Kostamus kadotti kentät,
linjat langoilta pakeni.

Jyskyn tiellä sen käkesin:
verkkoyhteys vaimeneepi,
yhteys kuihtuvi käsistä -
Katoaapi kännyn mahti,
valta suistuvi Soneran.
Sammui suohon soittoäänet,
taantui tuskainen tuhina,
vaikeni nolo Nokia...

Tunsin orvoksi oloni.
Milloin saan taas yhteyttä!??

Vaan löysipä korva hiljaisuuven,
soiton Vienasta suloisen.

Terhi Seinä/ Petri Niikko

Miksipä peto pakeni?

Kulki auto Karjalassa,
petopeli Vienan mailla
sisus täynnä tietäjiä,
mailta Helsingin väkeä.

Kulki auto, vieri korpi,
nuokkui maisterit matalat.
Silloin kuului uljas huuto,
kajahti kumu komea.

Karhu tuossa loikan otti,
metsän valtias samosi.
Killisti kontio komea
tuota outoa väkeä.

Mitä teki otso suuri,
minne matkansa manasi?
Pakoon pötki kontioinen,
salohon syvälle juoksi.

Miksipä peto pakeni,
otso maillensa katosi?
Melun kuuli maistereitten,
ymmärsi väistyä ajoissa....

5.6. 2002 Meeri Peltonen

Vanhan vessan valitus

Vanha vessa vaikeroitsi,
reikä vaivane valitti:
"Päästä piiat paskomahan,
pissalirut laskemahan.
Saispa siskokin salongin,
kussa suolille sulostus,
pakaroille paljahille,
alle helmojen helpotus.
Styrox lauan lämmittäisi,
piian pehvan pehmittäisi.
Toimet tunnetut sujuisi,
rutistelu raisun vaivan,
pieru piian pikkaraisen,
poijan potran ponnistelu,
äijän äksyn ähkyely."

Siispä meillekin makoisa,
laskihuoneen lämpölauta,
korska kansi käymäläämme!

Vuokko & Ritva
(Kilpailun styrox -kannesta voitto)

Neuvoa antava

Vihmoipa vesi vihainen 
kohti Koljan kuormuetta.
Kastui kuski, kastui kaikki, 
matka märkänä mateli.
Kolja koitti kiirutella, 
Nikoilai vauhtia lisätä.
Vedet aavat Karttoi Kolja, 
kohti koskia hamusi.
Kiikkui kippo koukahellen,
 kivelle kolahti kohta. 
Kiipelissä kompuroimme, 
kevennystä kaipaellen.
Nousi yksi, nousi toinen, 
nousi kohta kolmansikin
Viskillä kun voitelimme 
kuivuneita kurkkujamme
päästiin väljille vesille,
 avarille lainehille

T.T.T (Timo, Tapani ja Tarja)

Sirkka sirkeä emäntä,

Sirkka sirkeä emäntä,
Jyskyjärven rantamilta,
kerkeästi kestitseitse,
parhaaksi stolan petasi,
paistoksilla, piirasilla,
lämpöisillä lättysillä,
maukkahilla, maittavilla.
Mahan täyden maaruihimme
kylläisinä kellistyimme.

Ylen oiva oli olomme,
lupsakka ja lokoisainen,
piettiin kuin pappilassa,
piispaa parhaissa pioissa.
Saunan saimme lämpimäisen,
kylliksi kylyn kipakan,
yöpyjinä, ystävinä
vieraanvaran vienalaisen,
suomalaisen sukuansa
Sirkan sirkeän kodossa.

Sirkeä Sirkka emäntä
leimuvien lemmikkien
sinisine silminensä,
iältänsä ikinuori,
hymy herkkä huulillansa,
meidät pisti hytkymähän,
mahan täyden nauramahan.

Kaappasi kaapista kasetin
koneen laittoi laulamahan
Jo itse ilohon yhtyi,
lauleskeli laatuisasti,
rallatteli railakkaasti
sota-ajan soittamia,
sävelmiä suomalaisten,
kuorona me myöskin muassa.
Eldankalle jo ehimme
uuvuttiinkin Uhtualle.

Sirpa Autio

Strutsi

Kostamukseen rytkytimme, 
rämisimme, röykytimme
karhujakin katsastimme, 
ohtojakin oottelimme.
Siihen sitten jostain lensi 
iso lintu Afrikasta.
etupenkin rouva ensin 
näki, huusi: "strutsi tuolla!"
Silloin polkas Lauri jarrut, 
stoppas kelpo kulkimemme.
Riensi väki pitkin putkin 
pitkäkaulaista kuvaten.
Vielä oli varsin nuori, 
untuvikkomme olemus.
Silti huomas linnun muodon, puuhkapyrstön ulkomaisen,
kunnes emo suolta rääkäs, 
kurjeks kutsui jälkikasvun.

Tarja Pihlajisto



Takaisin etusivulle

 

Kamerainen kainalossa

Kamerainen kainalossa,
juoksennellen jorpakoita
kukkia kovin kuvasin.
Otin tästä, otin tuosta,
otin vielä kolmannesta,
kunnes loppui filmirulla,
viime hetkellä hupeni.

Sinisiipi siihen lensi.
Voikukalla voimistellen,
siivenpuolta sätkytellen
tuntosarvin tunnusteli,
miltä puolelta purisi.

Nytkö, ruoja keinon keksit
hermoillani herkutella?
Kiukun päähän kuohuttelit
piilotellen päivän pitkän,
turhaan tyrkylle tupaten!??

Harmistuinpa aivan suotta!
Voihan aina siipiniekan
runokuvaan riimitellä,
sielun silmin nähtäväksi,
joka kuulijan iloksi.

Annukka

Venematka 
Jyskyjärveltä Paanajärvelle


Jyskyn juohean vesiltä,
Paanahisen partahille,
mieli venonen vesille,
tervalauta lainehille,
koskia kohen kovia,
kouruja Kemin komean
pärskeisiä, pyörteisiä,
vaahtoisia, valkopäitä

Päivyt polttaen porotti,
kuullotteli kultapallo.
perässä moottori pörisi
äänekkäästi ähkyeli,
takanamme tuupparina
teki työtä puolestamme
Matka taittui, tie lyheni,
aallot keulassa kohisi,
vetehiset velmutteli.

Koski kuohuva, kivinen
koikuteltiin korven kautta.
Poikettiin jo puoliselle
mussuttamaan murkinata,
einehtimähän evästä
sopukalle sievän saaren,
sammalmättästen sekahan.

Tuuli yltyi, päivä kääntyi,
kaataen vesi ropisi.
Ahistella aallot alkoi,
vaahtopäiset vainoella.
Tuhto töykki ja tärisi,
ylös alas puuta vasten,
lihakasat liikutteli,
takapuolet taikinaksi,
tuskaisesti töyssytteli,
kipeästi kiikutteli.

Pelko pöksyissä pälysi,
kyyhötteli kynnen alla.
Jospahan tämä venonen,
vaipuelee aallon alle, 
ottaa Ahti jo omansa,
heittää haaskan hauillensa,
ankerille ahnehille,
viruttaa veren vähäisen?

Tuuli tyyntyi, viuha vaipui,
piilohon hätä hävisi.
Paanan poukama likeni,
harmajainen häämötteli.
Tuvat, töllit turvalliset
tyynnyttivät matkalaiset,
rauhoittivat raukkamaiset.
Rantahan venonen sousi,
kaislikkohonsa kahahti.

Vilukkaiset, värjöttävät
hyhmäiseksi hyytynehet,
lämmään lauteille lasettiin,
perinpohjin pehmitettiin,
vihtaisilla viuhkomalla,
löylysissä loikomalla.
Nuukahtivat nukkumahan,
uinahtivat unten maille
matkamiehet miehuulliset
määränpäähän päästyänsä,
Paanajärvelle, perille.

Sirpa Autio

Paanajärvelle

1. Auta armas ahteria,
päästä perse puutumasta,
käsivarret kärsimästä,
jalkapohjat juonimasta
venehessä vierahassa,
paatissa pahanlaisessa.
2. Tervalautaa tuijottelen
puisen penkin piinaamana.
Kylmissäni kyyhötellen,
märkäjalkana mätänen.
Vieraan venheen kolhiessa,
vesiroiskeita varajan.
3. Kaikkosi vilu kylyssä,
lähti lämpö liikkumahan,
pylly puhdas pehmenemään.

Tuija Ollikkala, Leena ja Seppo Niska.

Matkaruno (alku)

Petri poika pitkämieli
sovitti sanat sopivat,
viestin laittoi kerran, toisen,
posti sähköinen tavoitti.

Bussi täyttyi - luukut kiinni,
kuski starttasi kadulta,
Turusta tykömme tullut.
aurinko saatteli menijät,
pois kun päästiin Helsingistä.

Pekka verraton vetäjä
naiset bussin nauratteli.
Jutut kertoi, vitsit veisti,
tutisi takana penkit.

Ajo jatkui, matka taittui,
Suomi jo takana siinsi.
Tuli raja, puomi nousi,
Kaukana vihersi Viena.

Mutkat, kaaret tien koloisen
väen saatteli perille.
Jyskyjärvi, Vienan helmi
näytti silmänsä siniset.

Arja Rasilainen (jatkuu)

Nousi...

Nousi impyet Kemistä,
suukon suulle suikauttivat,
tussu märkänä tusahti.
Musta kylki kummallakin,
pata kattilaa soimaa

kolme vääräleukaa
saunakaljat kätösissä...
kuvitelmat kallosissa.