Alkusanat

Kootessani Runoräppänän edeltäjää Runorumpu-antologiaa ymmärsin, että Elias Lönnrot kaiken muun hyvän ohella pelasti suomalaisen runomitan jälkipolville. Lönnrot oli opettaja, joka korjatessaan kansanrunot kalevalamitan kaavaan laati kansalle runouden oppikirjoja. Moni antologian nykyväinöistä oli saanut taitonsa Kalevalaa, Kanteletarta tai Eino Leinoa lukemalla. Kuudessa vuodessa suomalaisen runomitan suosio on noussut merkittävästi, mikä heijastuu myös runojen tasoon. Uuden aineiston ja editointityön ansiosta kakkososan runomitta on useiden vaatimusten mukaan lähes täydellistä. Tärkein valintakriteeri runoille on kuitenkin ollut niiden omaperäisyys ja sisäinen voima. Lukijoiden pyynnöstä säilytimme Räppänässä Runorummun suosi-tuimpia runoja, jotka saavat nyt uusia merkityksiä uudessa ympäristössä. Jotkut runot on kirjoitettu kokonaan uudestaan ja toisille on ilmaantunut rinnalle hauskoja toisintoja. 

Runojen mitta-asua on pyritty korjaamaan ja runoja tiivistämään niin paljon kuin se runojen luonnetta muuttamatta on ollut soveliasta. Siinä missä Lönnrot surutta yhdisti useita toisintoja uusiksi runoiksi me pyrimme säilyttämään runot tekijöidensä näköisinä. Mitta ei saanut olla kahle. Jo 1800-luvulla oli nähtävissä kalevalamitan muuntumista ja uudistumista. Tunnetut kirjailijat Jaakko Juteini ja Axel Gottlund saattoivat jakaa lauseen kahteen säkeeseen, käyttää lyhyttä tavua nousevassa pääpainollisessa tavussa tai lisätä jopa yksisanaisia säkeitä kahdeksantavuisten säkeitten väliin. Myös Lönnrot otti itselleen vapauksia omissa runoissaan ja Kalevalassa on “mittavirheitä” lähes joka sivulla. Hyvän runouden ydin on aina sisällön luontevuus ja pakottomuus. 

Runoräppänästä rakennettiin täysin uusi kokonaisuus. Runojaksot pantiin remonttiin uuden runoston myötä. Lukuisia hyviä tekstejä jäi pois jo Lappi-jakson mukana. Uusia runojaksoja ovat Autot, Lemmikit, Terveys, Naisen viisaita sanoja, Suomen kansan kunniaksi, Suomen kielen voimanlähde, Menetetty Karjala, Uutispäivän päätyttyä ja Kolme minieeposta, joka on jaksoista erikoisin: sen runot ovat syntyneet yhteis-improvisaatioina tai kilpalaulussa lööppien, mainosten ja jääkiekkoselostusten kanssa! 

Uskallan toivoa, että Runoräppänästä tuli teos, joka vielä edeltäjäänsä ahkerammin tulee kulumaan ihmisten käytössä, ja jonka säkeet taas leviävät nykykansanrunojen tapaan myös sähköpostien välityksellä. Aihepiirit ovat entistä nykyaikaisempia ja teos marssittaa esille hämmentävän määrän uusia jo ennen julkaisua suosituksi tulleita runohelmiä. 

Petri Niikko Niipperissä 13.3.2004

Etusivulle

Runoräppänän johdanto