Neljä polvea naisparantajia – Mi on tauti? Mi on kipie?
Kansanlääkintä
elää Karjalassa
Petri
Niikko
Kansanparantamisen perinne on jatkunut Karjalassa muinaisajoista
nykypäivään. Siinä, missä muut vanhat tavat ja karjalan kieli ovat
taantuneet on yrttien ja kansanlääkinnän arvostus korkealla. Vaikka monella
on kokemusta jopa loitsuparantajista, ei kasvien käyttö perustu
uskomuksiin. Vakavan vatsataudin hoitaminen kasveilla edellyttää
diagnoosia ja lääkärissä käyntiä.
Tietäjä Pirhosen opissa
Kymmenessä vuodessa pohjoisesta Vienan Karjalasta on tullut minulle toinen kotimaa. Maiseminen kuvaamisen ohella olen paneutunut ihmisten arkipäivään ja perinteisiin. Ystäväpiiriini kuuluu mielestäni merkittävä parantajasuku, jonka nuorin harjoittelija Anja on vasta yksitoistavuotias. Aluksi nielin kohteliaisuudesta Anjan äidin Leenan keitoksia pikku vaivoihini. Enemmän minua olivat kiinnostaneet vanhat runonlaulut, joita ehdin äänittää suvun vanhimmalta, tietäjämummo Jelena Pirhoselta kahdeksan vuoden ajan. Pirhosen tapaaminen oli minulle merkittävä kokemus. Opin häneltä melodiat, joita olen käyttänyt runokursseillani. Vanhuksen vaikutuksesta minusta kehittyi uuden kalevalaisen runon opettaja. 87-vuotiaana “Tuonilmaisiin” poistunut Pirhonen harrasti ennustamista jauhosieklolla, eli siivilällä. Sidottuaan sormeen langan, jonka toisessa päässä riippui iso ompeluneula Jelena sanaili: - - Sano arpa asiasi, sano miehen mieltä myöten, sano totta, elä valehtele, suahanko Venäjälle hyvä resitentti. Jos suahan, käy leivästä leipäh, jos ei suaha, käy hiilestä hiileh”. Pian neula alkoi heilua hiilipalasten yläpuolella ja Pirhonen puuskahti: -Ei ole hyvää kantitaattia. Samoja hulluja ovat! No, tuona vuonna valituksi tuli Boris Jeltsin... Esittelin luennoilla myös Pirhosen reseptejä: tehokasta silmälääkettä sai, kun antoi kastemadon homehtua sokerin seassa. Veitsellä sitten raaputettiin oikea kerros hometta silmätipoiksi. Palovammoja Jelena hoiti mm. takiaisen lehdillä, ja oli siinä kylän parhaita
Vanhuksen kuoltua tajusin, kuinka vahvana parantamisen perinne elää Kalevalan kylässä. Pirhosen veljentytär Roosa Tihonova ei hänkään koskaan käytä apteekin lääkkeitä, vaikka on itse ammatiltaan lääkäri.
Vaatimaton Roosa innostui silmin nähden kertoessaan marjoista, kaalista, kasvien lehdistä tai karhun rasvasta ja muista oman kaapin luonnonlääkkeistä. Kuusikymmenvuotiaaksi hän vaikuttaa nuoremmalta ja lienee hyvä todiste yrttiensä vaikutuksista. Roosalle yrtit ovat elämän asenne. - Ihminen ajattelee tervehyttänsä vasta kun kipeytyy. Pitäisi ennen ajatella. Kansanlääkinnällä on kuitenkin muutama varsin maanläheinen ehtonsa. Lääkäri Tihonova painottaa diagnoosin tärkeyttä: epämääräiset vaivat eivät riitä hoidon alkuun. -Mi on tauti, mi on kipie? Vatsakatarrille, vatsahaavalle ja suoliston tulehduksille on kaikille omat hoitonsa. Toiseksi yrttien käyttö pitää aloittaa varovaisesti. Yleensä sairaus vaatii usean viikon kuurin, mutta aina on pidettävä myös taukoja. Jokaisella on yksilöllinen elimistönsä. Lääkitsijällä pitää olla vankka kokemus niin kasveista kuin ihmisistä. Hoidon on hyvä olla kokonaisvaltaista. Sen osana voi olla jalkahierontaa ja muuta lepoa. Pieni tyttäreni Moona kertoi Roosan hieroneen häntä “ihanasti” saunassa. Lievimmissä vaivoissa voi toki luottaa yhteiseen kokemukseen, mutta niissäkin pitää varmistua yliherkkyyksistä. Lisäksi jokaisella suvulla on tietysti omat perinteensä pienten vaivojen, kuten vilustumisen hoidossa. Andrei Antipov on oppinut isoäidiltä kuivattamaan teetä lakan ja vadelman varresta, Roosa taas liuottaa syreenin kukkaa alkoholiin.
Vuokkiniemellä hukkui taannoin nuori mies. Isä löysi hänet vedestä ja oli saattamassa tätä haudan lepoon. Kalmismaalta palattuaan surun murtama mies sairastui outoon rokkoon. Iho ajettui, rakot vuotivat visvaa ja tuska esti nukkumisen. Roosa itse tapasi miehen, kun sairaanhoitaja ei löytänyt tämän kädestä suonta piikitettäväksi. Kun lääkitys ei vähentänyt miehen tuskaa, päätetiin vielä kokeilla Larionovaa. Tämä kysyi ensin, missä tauti oli saanut alkunsa. Hoitoon kuului kolme käyntiä taudin syntypaikassa kalmismaalla keskiyöllä. Näitä ikivanhoja säkeitä tietäjä käytti loitsiessaan vaivaa miehestä: “Kalmon isännät, Kalmon emännät, Kalmon kultaiset kuninkahat, kalmon valkiet vanhemmat. Prostikkua tätä Remsun Iivanan poikua, antakuat Remsun Iivanan pojalla hänen tervehyksensä” jne. Tarkassa rituaalissa kipua otettiin voimallisesti pois ja tarjottiin Kalmon isännille vastineeksi lahjoja, kuten kolmea sorttia ryynejä ja rahaa). Rituaali toistettiin kolmena yönä, ja tärkeää oli, jottei kotimatkalla “kenenkä keralla piä paista”(puhua). Remsun tytär Lempi Peksujeva kertoi isänsä nukkuneen ensi käynnin jälkeen koko yön rauhallisesti ja kolmen käynnin jälkeen iho oli puhdistunut. Köyhässä naapurissamme on vielä on jäljellä ripaus kalevalaisia aikoja!
Samalla kaavalla, mutta paikasta riippuen erilaisin lepytyksin (Veen emäntä, kylyn emäntä) Larionova paransi Petroskoissa opiskelijatytön, jonka jalat olivat halvaantuneet uimarannalla, sekä hyvän ystäväni Roosan vävyn Sashan traktorin alle jääneen jalkaterän. Yhteistä tapauksille oli virallisen lääketieteen voimattomuus. Sasha onkin minulle paras todiste kansanlääkinnän tehosta, sillä hän on saanut olla jo viisitoista vuotta innokkaan parantajavaimonsa Leenan koekaniinina. Hiukan häveten hän myöntää eukon poppakonstit usein päteviksi, sillä aluksi itsekin naureskelin niille. Leena ja hänen tyttärensä Anja ovat nykyajan tietäjiä, joille kasvikunnan tuntemus ja parantamisen energiat ovat rakas harrastus.
Leenan
perheessä ollaan terveitä
Leenan ja Sashan luona elämän arvot loksahtavat paikalleen. Talossa ei ole televisiota tai puhelinta, jotka ovat muutoin yleisiä Karjalassa. Lapset ovat omatoimisia ja luovia, täynnä kiireetöntä elämäniloa. Enkä usko, että rikoimme idyllin tuomalla teknisesti lahjakkaalle Pavlik-pojalle tietokoneen, sillä Leena aikoo nyt tallentaa siihen reseptejä äitinsä Roosan tavoin. Yksitoistavuotias Anja on hyvää vauhtia seuraamassa äitinsä perinteitä. Tyttö osaa jo käydä tarkistamassa metsän laidassa, joko se ja se kasvi on kukassa.
Luomuruokaa syövät Karjalassa kaikki, sillä marjat, sienet ja omat perunat ovat ravinnon perusta. Karjalaiskylissä eletään yhä, pakonkin edessä luontaistaloudessa, ja moni kaupunkilainenkin hyörii siirtolapuutarhoissa. Talouden romahdus vaikuttaa, mutta myös venäläiset ja ukrainalaiset ovat innostuneet luonnonlääkinnästä. Neuvostoliiton parasta perintöä ovatkin kasvien hyötykäytön ja kansanlääkinnän tutkimukset. Yrttejä viljeltiin sovhooseissa ja kaupoissa myytiin mahlaa. Roosa ei kuitenkaan luota muihin kuin omasta, puhtaasta maasta poimittuihin kasveihin. Karjalan luonto on puhdasta – sen näkee naavojen runsaudessa. Kotikonsteja puoltaa myös tuore väite, että 25% apteekin lääkkeistä olisi piraatti-plaseboja!
Kun pyysin Roosalta muutamaa reseptiä, olin hukkua ehdotuksiin jo yhden taudin osalla. Roosan ja Leenan tietämys olisi saatava kansien väliin. Molemmat tekevätkin nyt tallennustyötä tietokonelevykkeille. Naisilla on myös vilpitön auttamisen halu. He ehdottivat, että jos lähetän heille tarkan kuvan ystäväni taudista he voisivat suunnitella siihen sopivat yrtit ja hoitomuodon.. Ja tietäkää: naisilla parantava voima siirtyy vasemman käden nimettömästä, miehillä oikean käden nimettömästä. Tämä pitää muistaa varsinkin Karjalan arvokkainta lääkeainetta karhunrasvaa sivellessä.
Vasemmalla Roosan ”lääkekaappi”. Oikealla arvokasta karhunrasvaa
Mieskuntoonkin on poppakonsteja. Sashalle riittää kuitenkin syreeninkukkajuoma.
Näillä paranevat kaikki vatsavaivat!