Kainuu
Sinisintä Suomenmaata
on vain Kainuussa kosolti.
Kylät on kylän näköiset,
pellot ihmisten tekemät.
Suorat on sanamme täällä,
niin kuin on suorat sanojat.
Kansakunnalle latua
hiihti muuankin isäntä,
sukset täältä alle saanut,
näissä metsissä levännyt
saattaja sanan, vapauden.
Maamme on maltin, voiman lähde
niin kuin muinoinen Vipunen -
salot, vaarat olkapäillä,
Kitkan kuohuissa verensä,
sisällä syvin perintö -
metsän, mielen viisautta.
Kainuussa vielä on valoa,
muualla kun maa hämärtyi.
Täällä kaamos on avara
lumen puhtaan purppurassa.
Eikä korkeinkaan ajatus
muuta muualle, pakene.
Korkeakoulut ja Kajaani
pitävät hyvästä huolen,
tuovat muualta väkeä
nykytekniikan ajalla.
Kainuun on keskeinen sijainti
Venäjän, meren lähellä.
Kehityksen kulkureitit,
kaupan, yhteistyön visiot
luovat uutta luontevasti
osaavan kansamme käsissä.
Silti suurimmat tekijät
huomispäivän työnteossa
vanhat on yhä varamme:
Jumala, Elämä, Leipä,
tuore ruisleipä ylinnä.
Niillä hiihdämme edellä,
muualla kun maa jo mustui.
Petri Niikko 9.5.2002
Yhtälailla kuin huoli Vienan Karjalan kylien tulevaisuudesta, pitää
suomalaista painaa huoli
oman maaseudun, syrjäseutujen tulevaisuudesta! Suonette anteeksi, että
heittäydyin kainuulaiseksi,
vaikka eteläsuomalainen siirtokarjalaisen jälkeläinen olenkin. Kainuu on
tehnyt minuun vaikutuksen.