JOULUEVANKELIUMI KALEVALAMITALLA Antoi käskyn keisarimme, ahdisteli Augustinus. Veron raskaan alle menköön, kukin joutuin jolkutelkoon. Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen, vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan. Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen. Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen. Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa, joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi. He kun pääsit Beetlehemiin, tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen. Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia. Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: "Ällös pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme perillinen Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi." Tuli suuri sotajoukko, enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan: "Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä, rakkaus ikuinen heillä!" Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen huomas: "Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!" Näki joukko paimenien: siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä. Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli jokainen, joka sen kuuli. Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria. Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon. Kääntänyt Sirkku Lindstam, Lahti (Sirkku oli kursseillani Valkealassa marraskuussa. Oheisen käännöksen sain häneltä vastikään sähköpostilla mukavana jouluyllätyksenä) Takaisin etusivulle