Esipuhe kirjaan Ilmin elävä Karjala

On kohtaamisia, joiden arvon täyden ymmärtää vasta myöhemmin, tässä tapauksessa vuosikymmenen perästä. Tupaten täyteen sulloutuneessa Uhtuan runomuseossa oli hikinen ja odottava tunnelma. Ryhmällä oli takana bussimatka kuoppaisilla karjalaisteillä, ja monet siemailivat vettä eväspulloistaan. Paikallinen perinteentuntija Roosa Tihonova oli koonnut pyynnöstäni parhaita taitajia paikalle. Jo tutuksi tullut laulaja Jelena Pirhonen oli saanut seurakseen Veikko Pällisen ryhmineen sekä uuden tuttavuuden Ilmi Bogdanovan, jonka ohjelmanumeroon kuului itse sepitettyjä lauluja. Emme tuolloin arvanneet kokevamme viimeisiä vanhan Uhtuan kulttuurielämän huippuhetkiä. Parhaassa luomisvoimassaan oleva “Karjalan Toivo Kärki” ja Neidon lunastuksellaan suomalaisia hurmannut Pirhonen lauloivat joutsenlauluaan. Molemmat taitajat poistuivat tuonilmaisiin vain muutama vuosi myöhemmin. Tilaisuudessa tehdyt nauhoitukset ovat näyte paitsi karjalaisen musiikin ja runon voimasta myös suomalaisten ja karjalaisten kohtaamisesta syntyvästä liekistä ja uutta luovasta hengestä. 
Tunnelma oli innostunut. 
Kun Ilmi sai esiintymisvuoron, pyysi hän nöyrästi huomiota kiireisiltä suomalaisilta kertoakseen meille lapsuuden ajoistaan, isästä, äidistä ja tämän ensimmäisestä opettajasta. Heti alkunuotista lähtien supiseva yleisö hiljeni seuraamaan voimakkaalla äänellä laulettua tarinaa ja sen riipaisevaa sävelmää, jossa oli muistumia runonlaulusta ja balladeista. Sanat maalaisivat kuvan pirtistä, jossa suurperhe seurasi imettävän äidin aakkosten tavailua, tai jossa isä kertoi pikkupojan kalastusretkestä. Menneisyys heräsi henkiin pienessä runomuseossa. Lapsetkin jaksoivat kuunnella herkeämättä synnynnäisen kertojan satua Pikkulinnut, jossa sotien kärsimät veljeskansat lopuksi lyövät eläinkunnan avustuksella sormet sormien lomahan. Sanoma kävi selväksi: rajaa ei enää ole. 

Jälkeenpäin kuulin, että se oli Ilmin ensimmäinen julkinen esiintyminen. Pikkulinnut satukin oli syntynyt edellisvuonna! Kun sitten vihdoin sain varattua aikaa yksityisellä matkallani tutustua laulajaan ja hänen tuotantonsa, vakuutuin aineiston merkityksestä. Hän oli kirjoittanut neljä kappaletta samanlaista vihkoa, joihin oli koottu kaikki laulut ja muistelmat sivunumeroita myöten. Ilmi tiesi aineistonsa arvon, mutta kustantajaa ei Karjalasta ollut löytynyt. Mielessäni kyti ajatus kirjasta, johon kuuluisi CD-levy. Ilmi pitää, jos ei ole mahdollisuutta nähdä ja kokea, niin ainakin kuulla ymmärtääkseen täysin hänen sanottavansa laadun. Mitäpä sitä kiertelemään: Ilmi Kirlän tyttö Bogdanova, omaa sukuaan Karhu on aito vienalainen perinteentaitaja, pesunkestävä nykyajan runonlaulaja, jonka tekstit avaavat ikkunan karjalaiseen elämään sellaisena, kun se vielä viime vuosisadalla oli. Ilmi on yksi viimeisistä luovista karjalaisista runonlaulajista. Tekemällä hänelle kunniaa teemme samalla sitä myös menneille vienalaisille taitajille, joiden ääntä emme enää kuule.

Kirjan alkuperäinen nimi oli Muistelmija lapsuuden ajoilta. Muutin sitä hiukan, onhan kyseessä paitsi muistelmateos niin myös eritoten laulukirja. Jännittävän tiiviillä kerronnalla Ilmi Kirlän tyttö luo siinä kuvia viime vuosisadan karjalaisesta elämästä Latvajärveltä evakkotaipaleen kautta Uhtuan työvuosiin. Karjalaiskylän turvallinen ja perinteinen elämä kääntyy päähenkilöillä raskaaksi sodan ajaksi, jonka kärsimykset välittyvät lukijalle ilman alleviivausta. Kirjan suurin arvo on Ilmin konstailematon kansanihmisen näkökulma ja kieli. Lukija ei voi olla tuntematta kunnioitusta karjalaista kansaa ja sen vaiheita kohtaan. Perheen ja suvun merkitys tulevat selväksi pikkuisen Ilmin elämäntaipaleella. Tekijä maalailee näkymiä viehättävin siveltimenvedoin, eikä teks-tistä puutu huumoria. Suru ei ole murtanut Ilmiä. Ilo onkin aina läsnä aidossa karja-laisuudessa. Silti kontrasti nykyiseen, ongelmien musertamaan Karjalaan on suuri. Alkoholi, työttömyys ja juurettomuus uhkaavat viimeisten karjalaiskylien tulevaisuutta. 
Nyt tarvitaan Ilmin kaltaisia, uskoa luovia sadunkertojia! 

13.5.2006 Petri Niikko

Takaisin etusivulle
Takaisin julkaisuesitteeseen