Tuiskukuun alkua Karjalassa 2009
Kuvat ja teksti ©Petri Niikko

Ei ole Karjalan talvi entisellään, kuulee puhuttavan. Viime vuosina lunta on tullut vähän ja jään paksuus joissa on ohentunut.
Kiireitten keskeltä vienalaiskyliin suuntaavat etelänmiehet saivat silti oikein isän kädestä pakkasukolta ja talven herralta
lähdettyään matkaan Helsingin hengessä liian vähin varustein. Menomatkalla auton mittarit vilkkuivat huolestuttavasti ja
pakkanen kipusi lähemmäs kolmeakymmentä. Liian pienet saappaat villasukkia ajatellen ja huonot hanskat rajoittivat liikkumista
ja kuvaamista. Samaan aikaan ystävämme valmistelivat talvilomaa 60 astetta lämpimämmille Kanarian saarille....
Eli taas oli tiedossa ikimuistoinen, antoisa pikavisiitti rakkaille Vienan maille. Olimme kait tuomisinemme ja tekemisinemme
taas jonkin verran avuksi, ja saimmepa tallennettua monta hienoa hetkeä "pilkettimiimme". Palelimme, kuvasimme,
pudotimme kameran vesisankoon, tapasimme ystäviä, söimme paikallisherkkuja ja sulimme kylyn löylyihin.

       

Mutta asiaan. Talouden syöksy on ollut kova varsinkin Venäjällä. Tuntuu pahalta puhua "poksahtaneesta kuplasta"
kun kyseessä kuitenkin on pääosin rehellisten ihmisten työstä, jolta jokin outo voima on vienyt äkkiä pohjan pois.
Työt ovat loppumassa myös Venäjällä. "Joku ne rahat on vienyt". Kyllä sopiikin ihmetellä, mihin tuo nousu noin vain
katosi. Onko meille uskoteltu, että rahaa on enemmän kuin onkaan, ja sitten joku on vienyt vaivihkaa sen oikean,
olemassa olevan pääoman omiin taskuihinsa samalla kun me hyväuskoiset olemme jonottaneet innokkaina lainaluukuilla?
Kaikki  hallitsijat itkevät nyt syyttömyyttään kaikissa valtakunnissa ja rehelliset kansalaiset joutuvat tyhjentämään
taskuista viimeiset roposet yhteiseen kassaan pelastuksen nimissä.
Sitten vain hyvässä lykyssä potku ahteriin ja säälin säestäessä kilometritehtaalle mittailemaan.

Kostamus syntyi rautakombinaatin ympärille 1970-luvulla. Urho Kekkonen oli hankkeen puuhamiehiä.
Kostamus pelasti Kainuun työttömyydeltä ja oli yksi Suomen talouskasvun neuvostohiivoista vielä 1980-luvulla.
Nyt raaka-ainekaupan lamaantuessa jo vanhanaikainen jättilaitos yskii pahemman kerran. Kombinaatti työllistää tuhansia ihmisiä
30000 asukkaan kaupungissa. Nyt sen työntekijät ovat saaneet tuta lomautuksista ja osalle on annettu lopputili.

Kuulin tapauksen, joka lienee valitettavan yleinen nyky-Venäjällä. Perheenisä oli ottanut luottavaisena lainaa
uuteen autoon. Olipa myös perheen nuorimieskin saanut kulutusluottoa. Yksi kaunis päivä isä sai käteensä lopputilin
ja viittauksen ovelle. Siitä alkoi työttömyys. Ilman työttömyyskorvauksia. Ei ole Venäjä juuri satsannut
peruspalveluihin nousuhuumassaan. Ensimmäinen kapitalistinen lama tuli shokkina. Vielä pahempana kuin meille lännessä,
vaikka meidänhän pitäisi jo tuntea talouden lait? Haloo? Miksi mikään talous ei ollut varautunut siihen, mikä
varmasti tulisi? Eikö mikään yhteiskunta oikeasti välitä muusta kuin lyhytnäköisestä edusta?

Tutun mummon pirtissä kiukkuni lauhtuu ja nautin pöydän antimista. Arvostan yhä enemmän ystäväni hersyvää naurua ja
hauskoja jutunkäänteitä - hän kun on nähnyt paljon raskaampia vaiheita ja tapauksia elämässään.
Tuleepa taas vain mieleen, että tekeekö kulutusyhteiskunta meistä lopulta tahdottomia pellejä, jotka eivät
kestä vastoinkäymisiä ja ovat avuttomia perusasioiden edessä? Kuinka moni meistä esimerkiksi osaa tehdä leivän itse
ja kasvattaa seitsenpäisen lauman tervehenkisiä lapsia ilman yhteiskunnan apua - omin jauhoin ja elämänviisauksin?
Tai edes kestää parinkymmenen asteen pakkasta valittamatta kuin pikkulapsi....
Pistää miettimään, onko lähes omavarainen kylä sittenkin täydellisin yhteiskunta ja elämänmuoto ihmiselle?

15.2.2009 Puheenjohtaja Petri Niikko Vienan Karjalan Ystävät ry.
(Matkan ajankohta 6.-9.2.2009)
Lisää kuvia nähtävillä vuosikokouksessa 17.2.2009!

    
Avanto pitää peittää, ettei se jäädy umpeen.

           
Ilouutinen monelle: Uusi kestävä silta on rakenteilla vanhan viereen!!!!

                       
    Ruuan eteen täytyy tehdä töitä. Muikkukeittoa.......Näitä makuelämyksiä on turha etsiä kaupunkien luksusravintoloista.

     
Kyly odotti matkalaisia joka ilta. Kemi-joki virtasi lähtöaamuna Kalevalaan kylmän mustana.

         
Matkaa tehdessä näki ja koki lumiset maisemat.
   
Laitoimme kuntoon Ilmin sokerinmittauslaitteen. Kalevalassa oli yllättäen rakenteilla monta uudiskohdetta ja iloista ilmettä lisäsivät
Kalevala-aiheiset kyltit, joita oli pystytetty ympäri kylää. Tekstit olivat venäjäksi ja yllätysyllätys - karjalaksi ! Toivottavasti positiivinen vire ei sammu lamaan.

   
Nykyaika ja menneisyys elävät Kalevalassa vieretysten. Iljalla on oma "kompuutteri".

            
Iljalla elämä on vasta edessä. Kahdeksantena helmikuuta saimme onnitella Helmiä 81-vuotisjuhlien kunniaksi. Onnea molemmille!

Lisää kuvia tarjolla vuosikokouksessa 17.2. Helsingissä ja Kalevalan päivänä Loviisassa 28.2.2009

Etusivulle