Vienan Karjalan matka 24

Vienan Karjalan jäsenmatka 24.6.-28.6.2009 oli ikimuistoinen
Kuvat ja teksti Petri Niikko. Runot matkalaisilta. Kuljettaja Lauri Möttö

Säät oli tilattu, mutta silti. Meitä hemmoteltiin. Hellettä ja uintikelejä. Tärkeintä oli kuitenkin ohjelman onnistuminen ja aivan mahtava porukka. Mikä lie meitä jopa raitistaakin vuosi vuodelta. Tulijoita ei juuri seulottu, mutta 37 hengen porukassa kukaan ei edes polttanut. Ryhmän kuopus oli 25-vuotias folkloristiikan opiskelija ja nestorimme oli yli 80-vuotias eläkeläinen. Hänet kruunattiin myös matkan runoruhtinattareksi. Ohessa palkitun Arman ja pariskunta Riutta-aho/ Tähtivyö täysosumia (tulossa lisää). Runoista saa miltei paremman kuvan matkan tunnelmista kuin näistä muutamasta kuvasta. Täydennän galleriaa kesän aikana - kunhan saan Sitikkani katsastuskuntoon päästäkseni lomille. Jaa minne? Saa arvailla.

Matkan tärkeä kohde oli talonsa ja omaisuutensa palossa menettänyt Dementjevin pariskunta. Veimme heille kassikaupalla hyvää vaatetusta ja mm. uuden kahvinkeittimen. Riitta-Liisa lauloi heille yksityisesti sepittämänsä kultahäälaulun, jonka uskon olleen sittenkin kaunein tuliaisemme. Myös Jyskyjärven ja Uhtuan konsertit olivat antoisat - sanoisin parhaat kokemani! Kiitos Vienan ihmiset, majoittajat, ystävät, laulajat, tanssijat ja varsinkin Kalevalan tiukkapipoiset, tosin kaunissääriset Byrokraatit... Meitä uhattiin yhteensä 8000 ruplan palkintorahalla. Lähettävät kuulemma postissa ja pitää maksaa myönnöstä laskien kuukauden sisällä. Venäjän puolella. (Ei ole näkynyt 24.7. Armahdettiinko meidät?)

Matkalla tehtiin monia lauluja - saimme kuulla uuden version Kalinkastakin, tosin hiukan nikottelevan. Löylyäkin heitettiin - bussissa.

Tässä näytteitä runsaasta ja maukkaasta runosadostamme. Ja nämä tapahtumat ovat tosia.
Huomautus: vaikka KaRuSen legendaarinen mittamiliisi on poistunut muille runomaille mainittakoon, että runoilta ei vaadittu tiettyä mittaa.
Runoilemisen saa aloittaa vapaamittaisesti - kieltä etsimällä ja siitä nauttien, tärisevässä bussissa, ilmastoinnin oikutellessa pölyisessä hellemaisemassa.
Siellä ovat runon juuret! Ja annapa tuore runo heti muiden kuultavaksi. Näin syntyivät kansanrunot ennen muinoin. Aatamin aikaan. Maisemassa. Takan äärellä.

Paarman soitto

Paha paarma piikkipöksy
bussiin lenteli sisälle.
Tuli yksin, tuli kaksin,
tuli sitten siskon kanssa.

Yhden iskin ikkunasta.
Lassi listi toisen kattoon.
Kolmas karkas verhon alle,
meni piilohon pimeään.

Soitti sieltä serkuillensa,
kunhan kenttä kännyyn riitti:
"Tulkaa tänne joukko armas,
mystinen peli menossa -
yhdet kaatuu, toiset nousee,
taisto tarmokas kuvassa,
retki riemukas luvassa."

Satu Vaverka

Katson auton ikkunasta

Katson auton ikkunasta
kuoppaisella soratiellä:
metsä juoksee rinnallani,
kerallani kelohongat
soitten synkissä vesissä.
Metsälammet tummin kalvoin
jäävät taakseni ajossa.
Sinne jäävät myöskin aukot
puuttomat ja lohduttomat,
metsän rintahan kolotut,
tahi laajaksi hakatut
tuhotöinä metsäherrain.
Ikihongat, jättikuuset,
erämaiden hallitsijat
ovat aikain vaihtuessa
tulleet kauppatavaraksi,
IKEA:n ikihyväksi,
kaapeiksi ja piirongeiksi,
joita ostaa kansa ahne,
kotiin rahtaa laatikoissa.
Niissä laudat, ruuvit, pultit,
joista huonekalut kasaa
- IKEAta viimein manaa.

Arma Mattila

Tuli meille tuuma tuima

Tuli meille tuuma tuima
- kuinka sen nyt loitsuaisi,
ilman viileäksi saisi.
Bussiparka helteen kesti,
Mutta Vienan teiden testi -
ilmastointia takutti.
Tuuletin hyväkäs hyytyi.

Ilmat viehkeät viritä...
Tuonpa sitten Petri keksi,
tepsivän, sopuisan keinon.
Vire pieni, tuulenhenki
kiersi bussissa käsissä.
Monta pikkutuuletinta
pattereillansa puhalsi
valitukset vaimennellen.

Aira Lukka

VARTIUKSEN (HUUME) KOIRANÄYTTELY

Vartiuksen valtatiellä
nyt tullissa tukalassa
passi jonossa pahimmassa
     tutkitaan meidät huolella
     venäjän vallan puolella

Terrieri terhakka
hurja hurtta huumekoira
takku turkki takiainen
     halusi hieman harjoitella
     meitä tarkkaan tutkiskella

Penkit penkoi bussistamme
linjurimme ruumaan ryömi
sisään syvälle sukelsi
      veti vainut kasseistamme
      tutki leimat passeistamme

Tulli toinen suomen puolen
toimisto iso isänmaamme
täälläkin on komia koira
muotovalio mahtava
      jospa hänkin nuuhkis tämäntästä
      päästäis meidät pälkähästä

Boris koira kotomaamme
laiska labradorinnoutaja
koira kaiken oppinut
      työnsä arvon täysin tietää
      tämä täytyy meidän sietää

siispä luokse laiskan koiran
kassit kaikki kannamme
ettei tartte arvon herran
hellesäässä hypähdellä
      pölyssä bussin tahria turkkia
      kuumuudessa nuuhkia nurkkia.

Heikki Riutta-aho

Uhtuan passipoliisi

Katsoo kaunis kaurissilmä,
venäläinen virkailija,
passintutkija tulijaa.
Nostaa silmät lyyrilliset
kohti tiskin toista puolta,
jossa seisovi turisti,
odottavi outo herra.
Katsoo jälleen kuvapuolta,
vertaa mieheen empivästi.
Onko miekkonen maahan tullut
asialla oikealla,
vaiko vaarana Venäjän,
vahingoksi valtiolle.
Päättää sitten kaunis neito
kuulustelun kunniaksi
hartahasti harkittuaan
luvan luovuttaa hänelle -
sai taas passinsa turisti.

Arma-Sisko Mattila

Helmi Rekina luovutti huivinsa kauniille Katille. Ja lauloi. Päätteeksi hän tömäytti tsastuskat mestarin elkein.

Koimme parasta karjalaista ja suomalaista kansanlaulua. Karjalaisessa pirtissä. Ulkona potakka nousi silmissä.

Siltojen Viena. Huhut ja todellisuus joutuivat taas vertailuun. Menimme kaikki sillat ykköskuskimme kokemuksella.
Eläköön LAURI MÖTTÖ!