Mennyt läsnä, tulevan voi aavistaa

Juha Joron tuoreiden collagrafia- ja carborundum-teosten maailmassa aika yhtyy ajattomuuteen. Teoksista, jotka jakaantuvat useisiin itsenäisiin sarjoihin, muodostuu yhtenäinen kokonaisuus.
Védokset ovat paitsi lähes samankokoisia, myös tyyliltään ja väritykseltään samankaltaisia. Vedossarjat ovat pieniä ja joukossa on myös useita uniikkivedoksia.
Kuville annetut nimet ohjaavat tulkintaa. Joro puhuu muistin kerroksista, kertomuksista, hetkistä ja tuntemattomasta, mutta kuvat herättävät itsessäänkin, tekstistä riippumatta, voimakkaita mielikuvia menneestä, joka on läsnä ja tulevasta, jonka voi aavistaa.
Ajan merkkejä pinnalla
Joro antaa teoksissaan pinnalle keskeisen sijan. Pinta on epätasaisen koristeellinen ja herättää monenlaisia mielikuvia. Rypistyneen paperin tai ruostuneen metallilevyn mieleen tuova eloisa, pehmeäreunainen kuviointi kattaa valtaosan kuva-alasta. Keskittyminen pintaan onkin luontevaa, sillä siihen ajan kuluminen juuri jättää merkkinsä. Toisaalta marmoripinta, jona kuviot toisinaan voi nähdä, säilyy vuosisatoja muuttumattomana ja on siten todistanut menneisyyttä ajoilta, jotka muisti on siirtänyt kertomuksiksi.
Teosten tunnelma on hiljainen ja pysähtynyt. Naantalin Taidehuone onkin Joron grafiikan esittelylle mitä sopivintila mataline kattoineen ja valkoisiksi rapattuine luonnonkiviseinineen. Kuvat ovat usein lähes yksivärisiä, vain valöörit vaihtelevat. Joro suosii pehmeitä, murrettuja keltaisen ja oranssin sävyjä sekä tummempia, siniseen vivahtavia punaisia ja vihreitä.
Figurejakin teoksissa on, mutta Joro esittää niitä harvoin kokonaisina. Figuurit ovat ornamenttidetaljeja- pyörökaaria, köynnöksiä, auringonkehriä tai tasavartisia ristejä jotka vievät ajatukset menneeseen, kuva- ja rakennustaiteen historiaan.
Tulevaa ja uuden alkua enteilee puolestaan sarja Terra incognita. Heikko ympyrän muoto on kuin rakeisessa satelliittikuvassa siintävä uusi taivaankappale. Uuden alku voi esiintyä paitsi tähtitieteellisessä mittakaavassa, myös mikroskooppisen pienenä. Uniikkivedos Alku muistuttaa kellan ja oranssinsävyineen bakteeriviljelmää. Joro tuntuu jättävän katsojan pohdittavaksi, liittyykö alkuun toiveikkuus vai uhka.

MIA TYKKYLÄINEN Turun Sanomat 30.6.2000

matrikkeli