Muistojen noususuhdanne
Nyt eletään varsinaista muistelujen aikaa. Galleriat ja museot ovat jo pitkään värittyneet niin henkilökohtaisista muistoista kuin muustakin historian havinasta. Omaelämänkertoja, muistelmia ja päiväkirjoja julkaistaan kasoittain joka vuosi, muistomerkkejä pystytetään ennätystahtiin ja jopa historian tutkimus on noussut uuteen kukoistukseen. Menetetyn ajan kaipuusta kertoo omalta osaltaan myös se tahti, jolla kirpputoreja pystytetään ja vanhan tavaran kauppa käy. Jotkut näkevät menneisyyden noususuhdanteen syynä laman, toiset yrityksen kompensoida teknologisen kehityksen haittavaikutuksia ja kolmannet vain aika-ajoin vahvistuvan romanttisen uskomuksen mennneisyyden kulta-ajasta.
Maasta jota ei enää ole.
Menneisyys on toiminut liikkeelle panevana voimana myös Juha Joron näyttelyssä Joellassa. Joro on jo pitkään työstänyt arkkitehtuurin historialla kuvitettua Maa jota ei enää ole - sarjaansa. Aiheina ovat lyyrisellä hiiliviivalla kuvatut vanhat kirkot torneineen, renessanssipohjakaavat geometrisine hienouksineen tai muut ornamentaaliset yksityiskohdat.Lähtökohta on usein vain vaivoin hahmotettavissa, sillä unohdus on peittänyt kaiken muun paitsi aavistuksenomaiset fragmentit.
Tuokio ajan kalliossa
Joron tuorein tuotanto jatkaa ajan olemuksen pohdintaa, joskaan ei yhtä ilmiselvästi kuin edellinen sarja. Kerrostumia - monotypiasarjassa korostuu henkilökohtaisuus yleisen sijasta. Kallioiden ja kivettymien kerrostumia muistuttavat kuvat ovat menettäneet piirustuksen viivaherkän suoruuden, mutta säilyttäneet ainutkertaisuutensa. Samalla tavalla kuin muistot piirtyvät muistiin hetkessä, jopa tahdonvaraisina, monotypia on kertapainauma, hienoisen sattumanvarainen jälki paperilla. Tästä syystä monet itseään kunnioittavat graafikot eivät pitkään aikaan hyväksyneet tätä menetelmää edes puhdasoppisen grafiikan piiriin. Onneksi nykyään on toisin ja monotypian teknisiä mahdollisuuksia kehitellään koko ajan. Joro on jo pitkään sekoittanut tyylikkäästi erilaisia kuvanteon menetelmiä toisiinsa. Tälläkin kertaa sisäänpäinkääntynyt hillitty charmi pitää sisällään erilaisten tekovaiheiden kirjon, jonka oivaltaminen vaatii katseluaikaa. Vasta aika saa kerrostumat elämään muistojen luolastoissa.
Riitta Kormano Turun Sanomat 22.11.1997